Maanantai-iltana oli taas moksha-joogan aika. Studio on lämmitetty lähes +40 asteeseen, joten hikoilu alkaa jo maatessa savasanassa lattialla. Inhoan kuumuutta - paitsi saunassa. Viileä sadesää miellyttää enemmän kuin helle, kylmä suihku vireyttää paremmin kuin lämmin, hyytävä järvi energisoi anteliaammin kuin haalea. En siis tietenkään pidä joogasta +40 asteessa, mutta käyn silti mokshassa vähintään kerran viikossa. Taas eilen yrittäessäni kuoriutua litimäristä trikoista 90 minuutin joogaharjoituksen jälkeen mietin - miksi ihmeessä tulen aina uudestaan?
Pidän fyysisestä joogasta, mutta normaalisti minua hermostuttaa ohjatuissa harjoituksissa. Joskus olen oikeastaan vihainen tunnin jälkeen. Jooga-opettajat tuntuvat käsittelevän ihmiskehoa varsin väkivaltaisesti - ja usein myös turhan yksioikoisesti ja yleistävästi. Esimerkiksi kenties länsimaailman suosituimmassa joogamuodossa, astangassa, toistetaan samaa eteentaivutuksien hallitsemaa sarjaa uskonnollisesti vuosikaupalla. Selkäni kipeytyy vähintään parin viikon jälkeen, kun ne hamsterit venyy jo ihan liikaa muutenkin. Moksha-joogan sarja (niin, taasen kerran, sarja) on rakentavampi ja rasittaa kehoa monipuolisemmin. Mutta silti olo ei ole tunnin jälkeen tasapainoinen - eilen suorastaan oksetti ja jouduin turvautumaan elektrolyyttiveteen. Ehkä moksha onkin minulle enemmän mielen harjoitus, tai fyysisen suorituksen henkisen hallitsemisen harjoitus. Usein huimaa, ylikuumenee, valuu hikeä - ja samaan aikaan pitää pystyä pitämään keho rauhallisena ja voimakkaana.
Ai niin, ja olen löytänyt erään moksha-ohjaajan, joka on täynnä ideoita ja haasteita - ei sääntöjä ja pakonomaisia opetuksia.
Pidän fyysisestä joogasta, mutta normaalisti minua hermostuttaa ohjatuissa harjoituksissa. Joskus olen oikeastaan vihainen tunnin jälkeen. Jooga-opettajat tuntuvat käsittelevän ihmiskehoa varsin väkivaltaisesti - ja usein myös turhan yksioikoisesti ja yleistävästi. Esimerkiksi kenties länsimaailman suosituimmassa joogamuodossa, astangassa, toistetaan samaa eteentaivutuksien hallitsemaa sarjaa uskonnollisesti vuosikaupalla. Selkäni kipeytyy vähintään parin viikon jälkeen, kun ne hamsterit venyy jo ihan liikaa muutenkin. Moksha-joogan sarja (niin, taasen kerran, sarja) on rakentavampi ja rasittaa kehoa monipuolisemmin. Mutta silti olo ei ole tunnin jälkeen tasapainoinen - eilen suorastaan oksetti ja jouduin turvautumaan elektrolyyttiveteen. Ehkä moksha onkin minulle enemmän mielen harjoitus, tai fyysisen suorituksen henkisen hallitsemisen harjoitus. Usein huimaa, ylikuumenee, valuu hikeä - ja samaan aikaan pitää pystyä pitämään keho rauhallisena ja voimakkaana.
Ai niin, ja olen löytänyt erään moksha-ohjaajan, joka on täynnä ideoita ja haasteita - ei sääntöjä ja pakonomaisia opetuksia.
No comments:
Post a Comment