Oh Vancouver Island

Kuten eräiden muidenkin blogi-päivitykset, myös minun bloggaukseni on ollut tauolla kiireisten puuhastelujen vuoksi. "Melkein valmis" väikkärin kässäri on edelleen "melkein valmis", mutta nyt pystyn jo kuvittelemaan, että se on joulun jälkeen v-a-l-m-i-s. Ehkä :)

Yksi hidaste kirjoittamiselle oli Victoriassa, British Columbiassa, järjestetty APECsin symposium ja sen jälkeinen ArcticNETin vuosittainen kokous. Oli tosi siistit tapahtumat, loistavia puhujia ja aiheita, vaikka ei ihan täysin loksahtanutkaan oman tutkimuksen kohdalle. Ehkä hienointa antia olikin todellisesti monitieteinen perusta - merijäätutkijat, nisäkäsbiologit, terveystieteilijät, antropologit, poliittiset tutkijat ja sedimentinkaivelijat kokoontuivat kaikki yhteen tutkimusalueensa (noh, se nyt kattaa melkeinpä puolet maapallosta) haasteiden ja prosessien keskustelemiseksi. Tosi hyviä tyyppejä! Myös "early career"-koulutus, niin mädältä kuin se kuulostaakin, oli erittäin onnistunut - luulisin, että pitkälti sen vuoksi, että järjestäjät ovat itse "early career"-vaiheen tyyppejä ja toimivat aktiivisesti yhteistyössä "online" riippumatta maantieteellisistä meristä ja vuorijonoista toimijoiden välillä. Järjestäjät olivat saaneet paikalle ihanteellisen joukon mentoreita, ja koko idean toimivuus perustuu saumattomaan yhteistyöhön ja tiedonsiirtoon eri portaiden välillä ja ylitse. Tällä tarkoitan sekä akateemisia toimijoita, että valtion tutkijoita, poliittisia toimijoita, inuiittiyhteisön edustajia, mediaa, henkilöstökouluttajia..

Joo, kannatti, siis tuhlata aikaa - mitä lie sillä sitten tarkoitetaankin. Kokoustelun aikana ei juuri ehditty karkaamaan tapahtumista ja kaupungista, mutta sen jälkeen varasimme pari päivää ulkoiluun. No - ensinnäkin - kun laskeuduimme Saanichin lentokentälle, puhkuin jo intoa ja iloa, mitä pelkkä meren, metsän ja vuorien katseleminen synnyttää. Konferenssiviikon aikana nautin raikkaan norjalaistyyppisen meri-ilman hengittämisestä aamulenkeillä, pyöräväylistä (kuin vanhalla mantereella jollei parempiakin), vihreydestä ja vähemmän punaniskamaisista ateriavaihtoehdoista. Kun konferenssi päättyi, vuokrasin maastofillarin päiväksi ja poljeskelin rauhassa pitkin rantoja ja sitten Mount Douglasin huipulle ja pitkin erinäisiä fillarireittejä takaisin Victorian keskustaan (kuvia toisessa postauksessa). Seuraavana päivänä tapasimme rakkaan kiinalaisen ystävämme Yin, joka nykyisin asuu Victoriassa ja suuntasimme Juan de Fuca-reitille, Vancouver-Islandin eteläosaan. Alue on pääasiassa pasifista sademetsää, joten puut ovat korkeita ja muratteja sekä muita liaanimaisia kasveja riittää. Nytkin oli vihreää, kunpa näkisi miltä tuo metsä näyttää kesällä! Kävin tietysti myös uimassa Tyynessä meressä. Siellä oli hulluna hylkeitä, jotka tyrkkivät päitään vedenpintaan, ihan niin kuin vanhassa luontoliiton mainoksessa. Vähän jännitti, josko ne pillastuvat, kun menen veteen, mutta antoivat auliisti tilaa..

Yi ja Jos rannalla China Beachista hieman länteenpäin.

Tässä joudun tyytymään toistaiseksi määritykseen "saniainen" (suoraan opuksesta Atlas Florae Nöföeae), kun aikaa riittää, hankin alueen kasvioppaan, sen verran makeita viheriöitä löytyi

Puilla on mittaa.
Hyljekaverini.